Maanantai 7.9.09
Olin viime torstaina Gummeruksen syyskauden avajaisissa. Päinvastoin kuin muistan aikaisemmilta vuosilta illan ohjelmassa ei ollut kuin puhe ja sekin aivan tilaisuuden alussa. En itse ehtinyt puhetta kuulemaan, vaan tulin paikalle vasta joskus viiden maissa keskelle juhlahumua. Tilaisuus oli alkanut jo kello 16. Väkeä oli paikalla muutamia satoja.
Paikalla näytti olevan lukuisia tuttuja julkkiksia ynnä muita silmäätekeviä, niin kirjailijoita kuin toimittajia. Ja tietenkin runsaasti Gummeruksen omaa väkeä.
Tarjoilu näytti upealta ja niinpä keräsin lautaselleni kaikkea hyvää pursuavilta vadeilta ja istuuduin sohvalle samalla katsellen ympärilleni. Juomaksi valitsin raikasta mehua, jota oli tarjolla kahta eri laatua. Monet olivat valinneet alkoholivaihtoehdon, jota lajia oli myös erittäin runsaasti esillä. Osalle kelpasi ruokajuomaksi jääpaloilla höystetty vesi.
Muistan joskus avajaisissa olleen esillä syksyn tuotantoa. Nyt ei ollut. Olisi ollut ihan mukava nähdä uutuuskirjat nyt vaikka rekvisiittana ikkunalaudoilla.
Kahvipöytään oli tehty valtava kakku leivospaloista, joiden päälle oli ripoteltu vadelmia, mansikoita ym. Lisukkeeksi kermavaahtoa.
En yleensä juo kahvia. Teetä oli valmiina kannussa. Vaikutti vihreältä teeltä. Olisin mieluummin juonut jotain hyvää maustettua mustaa teetä. Mutta tarjoilu oli niin mainiota, ettei ollut mitään syytä valituksiin.
Tommy Tabermannkin pyörähti käymässä hieman sivummalla eteisen puolella. Mies näytti pöhöttyneeltä. Häneltä ei nyt ilmeisesti ole ilmestynyt uutta runokirjaa, omituinen romaani kylläkin. Tällä kertaa hän taisi jättää tämän pöydän väliin:
Paikalla oli yllättävän monta odottavaa äitiä, ainakin kolme tai neljä. Hyvä vauvabuumi!
Näin väljää oli vain hetken. Sali täyttyi lopulta tungokseen asti.
Sivistyneesti, fiksusti käyttäytyvää väkeä.
Rikostoimittajilla oli ilmeisesti menossa mielenkiintoinen keskustelu. Uusia dekkareitakin ilmestyi tänä syksynä.
Kun mitään erityistä ohjelmaa ei ollut, ihmiset alkoivat muodostaa pieniä keskusteluryhmiä tai soitella kännykällä.
Monet Gummeruksen kirjoista ilmestyvät vasta vähitellen syksyn kuluessa.
Mielenkiintoisen keskustelun kävin Irja Wendischin kanssa (kuvassa). Häneltä ilmestyi nyt syksyllä kirja Me sotilaiden lapset. Hänenkin isänsä oli syntynyt 1920 kuten minunkin isäni. Hänen isänsä oli sodassa viisi vuotta niin kuin minunkin isäni. Oma isäni kuoli jo 1965, 45-vuotiaana. Irja Wendischin isä kuoli 1996. Tytär asuu nykyisin Berliinissä.
Kotiin lähtiessäni sain mukaani Anna Gavaldan kirjan Lohduttaja.
Gummeruksen nettisivut.
Tutustu myös kirjavideoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti